lauantai 5. maaliskuuta 2016

Päivin synttäriyllätysjuhlahulinat

Tilannehan oli se, näin järjestäjän puolesta, että kaikki venyi ja vanui taasen totuttuun tapaan viimetinkaan, mutta lopputulos oli kuitenkin huikaiseva. Pari päivää aikaisemmin rupesin ns. järjestelytoimikunnan puheenjohtajana vasta hääräämään, soittelemaan, sähköpostittamaan ja kutsukirjeitä lähettämään vieraille. Kaikki meni mönkään, mutta viimehetkellä sitten vieraita saapui paikalle odotettua enemmän. Tilannehan lähti siitä, että jo noin viikko aikaisemmin olin kaukaa viisas, ja nappasin Oulussa ollessamme Päivin auton vara-avaimen mukaan, salaa. Viikon verran se oli Halpa-Hallista ostamani toppatakin vasemmassa hihataskussa, odotteli siellä "The Mainday"-tä, eli juhlapäivää, joka käynnistyi suurin pyörtein näin:
Hain Päiville edellispäivänä satasen lahjakortin porilaiseen vaateliikkeeseen, ja synttäripäivänä sanoin, että se pitää käyttää tänään. Oli pikkusen hämillään jo siitä, mutta sain kuitenkin patistettua sankarin matkaan juuri pestyllä ja tankatulla Rellullansa. Noh, ystävämme Vesku tuli hakemaan mut Noormarkusta ja hain Päivin auton pois Porista varastamillani vara-avaimilla. Vesku ajoi takaisin Poriin, ja odotteli Päiviä vaatetusliikkeen edustalla pukeutuneena kuljettajan asuun, Fresitat yms. kohteliaasti tarjoillen. Päivi sanoi, että oli jo melkein soittamassa poliisia paikalle, siis Joensuun Ollia, mutta ei kerinny. Mulla oli aikaa nyt viritellä Markkuun karaokevehkeet ja lämmitellä paljua.(jossa kukaan ei sitte loppujen lopuksi edes käynyt…) Vieraita rupes sitten pukkaamaan juuri sen verran, että juuri ja juuri alkumaljat riitti. Karaokea, drinksua, paniineita ja hälläväliä-meininkiä etc. Lopuksi Poriin, josta en muista kauheesti.

Kiitos näin järjestelutoimikunnan puolesta kaikille osallistuneille: Vesku, Outi, Krisse, Pirjo, Aulikki, MARTZA, Ellu ja Samet + kaikki muut, joita häiritsimme illan tuoksinnassa epämääräisillä puheluilla.
-Simo

HuhHuh, kyllä nelikymppinen yllätettiin. Ihan kokonaan, ja monta kertaa. Mulla ei ollut kyllä hajuakaan mitä tapahtuu… Viikon ajan Simolle on tullut koko ajan viestiä, ja salaperäisiä puheluja.  Osasin tietysti jotain ajatella, että voisi mun synttäreihin liittyä, mutta en kyllä osannut ajatella, että miten. Enkä osannut hirveästi mitään edes odottaa, koska olimme Noormarkussa synttäripäivänä. Oulussa olisin voinutkin jännittää ja arvailla enemmän. No asiaan, olin ollut alkuviikon flunssassa/mahataudissa ja maannut kaksi päivää peittojen alla ja sairastanut. Edellisenä iltana Simo sanoi, että hänet pitäisi herättää puoleen päivään mennessä, ja iltapäivällä mun pitäisi olla johonkin menossa, ja terveenä. Kysyin lähinnä, että ehdinhän pestä tukan aamulla? ;) Asiat tärkeysjärjestykseen.
Herättiin aikaisin molemmat, ja sain tuon Ratsulan lahjakortin käteeni hetimiten. Olin ihan yllättynyt, että tuhlaamaanko tässä säästöaikana pitää yhtäkkiä lähteä. No minultahan se sujuu kyllä, mutta yksinkö sinne menen? Sain siis pestä ja laittaa tukkani, ja Simo siinä samalla siivoili keittiössä. Kysyin siinä kohtaa häneltä, että miksi siivoat noin kovasti, jos me illalla kahdestaan mennään paljuun? Siinä kohtaa mielessäni ajattelin, että ystävämmä Martza saattaisi illalla olla tulossa paikalle. Puhuin myös parhaan ystäväni kanssa Oulusta, ja kyselin, että ootko ihan varma ettet ole asuntoautossa tuolla pihalla?
Lähdin siis mistään tietämättömänä ostoksille. Ja käsilaukun löysin!!!  Sitä olen etsinyt jo yli vuoden, ja nyt sopiva tuli vastaan, hyvä! Lähdin sitten ulos kaupasta kohti autoa ja samalla lapseltani tuli onnitteluviesti. Mietin mielessäni, että missähän se auto on, että enkö jättänytkään sitä tuohon. Ja samalla viestitin poikani kanssa. Ja mietin että ei kai kukaan Rellua varastaisi?! No sitten tunnistin ystävämme Veskun, ja hänen autonsa. Mageat kuljettajankamat oli hänellä päällä, kuohuviini odotti valmiina ja Robin soi autossa. Itkin ja nauroin. Ei voi olla totta, mutta tottahan se oli. Kysyin, että onko Rellu tallessa? Saanko soittaa Simolle? En kuuleman saanut….piti vaan kiltisti istua ja odottaa. No äidille ja ystävälleni Annelle sain kuitenkin soittaa, se lievitti hieman jännitystäni. 


Ensin kuljettaja vei minut kaupan kautta herkkumunkille ja pepsimaxille. Taisi siinä valkoviiniäkin lasissa olla. Sitten mentiin Sumuun, ja punaista kuohuvaa kaadettiin lasiin sielläkin. Eipä paikalla ollut muita, joilla olisi ollut oma kuljettaja mukana. 

Sitten kuljettaja sai luvan lähteä ajamaan kotiin. Voi luoja, poissa ollessani oli Simo ehtinyt tehdä vaikka mitä esillepanoja. Mää olin ihan pyörällä päästäni. Ja ihan hetken kuluttua pihalla oli kolme naishenkilöä, he lausuivat ja lauloivat ihanasti. Kohta tuli vielä neljäskin, NoormarkunNaapurustonNaiset, Uskomatonta! Enhän minä Porista tunne juuri ketään, ja olen vähän purnannutkin, kun täkäläisiin on niin vaikea tutustua….ja nyt he tulevat kotiovelle asti. Ihan Mahtavaa! (kyllähän minä kaikki olin aiemmin nähnyt, etteivät he nyt ihan uppo-outoja kuitenkaan olleet.) 

Mukaan saapui vielä ystävämme Ellu, ihanan pikkuisen pojanpalleronsa kanssa ja Martza. (eli kyllä mää jotain arvasin oikein.) Siispä korkkarit kattoon ja karaoke raikasi. Ihania onnittelupuheluita sain myös illan aikana. Sitten kurvattiin Porin yöelämään, huipputaksinkuljettaja oli kyllä. Monta kertaa matkan aikana sytytti auton kattovalot ja katsoa mua, että et kyllä näytä yhtään nelikymppiseltä, että et todellakaan :) Teinibaari Cabaretissa soi BarbieGirl ja Antti Tuisku. Ja hauskaa oli, niin hauskaa, ettei ääni kulje vieläkään.
Kokopäivä oli vaaleanpunaista juhlahumua, ihanaa, kiitos rakkaat ihmiset!
Aamulla tai päivä se taisi jo olla heräsin, ja olin saanut puhelimeen viestin, että ovella on mulle yllätys. Vieläkin?! Sen verran oli kuohujuomaa tullut nautittua, että ihan vähän pelotti avata ovi, että mikähän yllätys siellä on. No nämä ihanaiset naapuruston naiset olivat käyneet ostamassa minulle ihanan vaalenapunaisen huivin, mistä koko illan puhuin ja mitä sovitin, kun Outilla oli sellainen päällä. Ihan huippua!

Ihanainen Martza oli meillä yökylässä ja kun minua aamulla ja päivällä hieman puhallututti ja nukututti, niin hän siivosi koko kämpän juhlahumut pois, Kiitos Ystäväni!

Illalla pääsimme vihdoin Simon kanssa sinne paljuunkin, olihan se kyllä kuuma, kun oli yhden ylimääräisen päivänkin vielä lämmennyt. 

Mahtavaa siis oli, kiitos kaikille!! Niillekin, jotka eivät päässeet paikalle, mutta olitte hengessä mukana. Kiitos erityisesti Simolle, olet ihan paras ja niiiiiin rakas. Tästä se uusi vuosikymmen lähtee.
-Päivi



1 kommentti:

Sari Hänninen kirjoitti...

Huippua :) ! Mulla oli edellispäivänä viiskymppiset niin hiukka kateellisena luen....siis muutenkin kuin iän puoleen ;) Mutta meillä täräytetään myöhäjunassa....suunnitelmat alkumetreillä! Noooo...paikka varattu mutta eipä juuri muuta :)