Tilannehan
oli se, näin järjestäjän puolesta, että kaikki venyi ja vanui taasen totuttuun
tapaan viimetinkaan, mutta lopputulos oli kuitenkin huikaiseva. Pari päivää aikaisemmin
rupesin ns. järjestelytoimikunnan puheenjohtajana vasta hääräämään,
soittelemaan, sähköpostittamaan ja kutsukirjeitä lähettämään vieraille. Kaikki
meni mönkään, mutta viimehetkellä sitten vieraita saapui paikalle odotettua
enemmän. Tilannehan lähti siitä, että jo noin viikko aikaisemmin olin kaukaa
viisas, ja nappasin Oulussa ollessamme Päivin auton vara-avaimen mukaan, salaa.
Viikon verran se oli Halpa-Hallista ostamani toppatakin vasemmassa
hihataskussa, odotteli siellä "The Mainday"-tä, eli juhlapäivää, joka käynnistyi suurin pyörtein näin:
Hain
Päiville edellispäivänä satasen lahjakortin porilaiseen vaateliikkeeseen, ja
synttäripäivänä sanoin, että se pitää käyttää tänään. Oli pikkusen hämillään jo
siitä, mutta sain kuitenkin patistettua sankarin matkaan juuri pestyllä ja tankatulla
Rellullansa. Noh, ystävämme Vesku tuli hakemaan mut Noormarkusta ja hain
Päivin auton pois Porista varastamillani vara-avaimilla. Vesku ajoi takaisin
Poriin, ja odotteli Päiviä vaatetusliikkeen edustalla pukeutuneena kuljettajan
asuun, Fresitat yms. kohteliaasti tarjoillen. Päivi sanoi, että oli jo melkein
soittamassa poliisia paikalle, siis Joensuun Ollia, mutta ei kerinny. Mulla oli
aikaa nyt viritellä Markkuun karaokevehkeet ja lämmitellä paljua.(jossa kukaan
ei sitte loppujen lopuksi edes käynyt…) Vieraita rupes sitten pukkaamaan juuri
sen verran, että juuri ja juuri alkumaljat riitti. Karaokea, drinksua,
paniineita ja hälläväliä-meininkiä etc. Lopuksi Poriin, josta en muista kauheesti.
Kiitos
näin järjestelutoimikunnan puolesta kaikille osallistuneille: Vesku, Outi,
Krisse, Pirjo, Aulikki, MARTZA, Ellu ja Samet + kaikki muut, joita häiritsimme
illan tuoksinnassa epämääräisillä puheluilla.
-Simo
HuhHuh,
kyllä nelikymppinen yllätettiin. Ihan kokonaan, ja monta kertaa. Mulla ei ollut
kyllä hajuakaan mitä tapahtuu… Viikon ajan Simolle on tullut koko ajan viestiä,
ja salaperäisiä puheluja. Osasin
tietysti jotain ajatella, että voisi mun synttäreihin liittyä, mutta en kyllä
osannut ajatella, että miten. Enkä osannut hirveästi mitään edes odottaa, koska
olimme Noormarkussa synttäripäivänä. Oulussa olisin voinutkin jännittää ja
arvailla enemmän. No asiaan, olin ollut alkuviikon flunssassa/mahataudissa ja
maannut kaksi päivää peittojen alla ja sairastanut. Edellisenä iltana Simo
sanoi, että hänet pitäisi herättää puoleen päivään mennessä, ja iltapäivällä
mun pitäisi olla johonkin menossa, ja terveenä. Kysyin lähinnä, että ehdinhän
pestä tukan aamulla? ;) Asiat tärkeysjärjestykseen.
Herättiin
aikaisin molemmat, ja sain tuon Ratsulan lahjakortin käteeni hetimiten. Olin
ihan yllättynyt, että tuhlaamaanko tässä säästöaikana pitää yhtäkkiä lähteä. No
minultahan se sujuu kyllä, mutta yksinkö sinne menen? Sain siis pestä ja
laittaa tukkani, ja Simo siinä samalla siivoili keittiössä. Kysyin siinä kohtaa
häneltä, että miksi siivoat noin kovasti, jos me illalla kahdestaan mennään
paljuun? Siinä kohtaa mielessäni ajattelin, että ystävämmä Martza saattaisi
illalla olla tulossa paikalle. Puhuin myös parhaan ystäväni kanssa Oulusta, ja
kyselin, että ootko ihan varma ettet ole asuntoautossa tuolla pihalla?
Lähdin
siis mistään tietämättömänä ostoksille. Ja käsilaukun löysin!!! Sitä olen etsinyt jo yli vuoden, ja nyt
sopiva tuli vastaan, hyvä! Lähdin sitten ulos kaupasta kohti autoa ja samalla
lapseltani tuli onnitteluviesti. Mietin mielessäni, että missähän se auto on,
että enkö jättänytkään sitä tuohon. Ja samalla viestitin poikani kanssa. Ja
mietin että ei kai kukaan Rellua varastaisi?! No sitten tunnistin ystävämme
Veskun, ja hänen autonsa. Mageat kuljettajankamat oli hänellä päällä,
kuohuviini odotti valmiina ja Robin soi autossa. Itkin ja nauroin. Ei voi olla
totta, mutta tottahan se oli. Kysyin, että onko Rellu tallessa? Saanko soittaa
Simolle? En kuuleman saanut….piti vaan kiltisti istua ja odottaa. No äidille ja
ystävälleni Annelle sain kuitenkin soittaa, se lievitti hieman jännitystäni.
Ensin
kuljettaja vei minut kaupan kautta herkkumunkille ja pepsimaxille. Taisi siinä
valkoviiniäkin lasissa olla. Sitten mentiin Sumuun, ja punaista kuohuvaa
kaadettiin lasiin sielläkin. Eipä paikalla ollut muita, joilla olisi ollut oma
kuljettaja mukana.
Sitten
kuljettaja sai luvan lähteä ajamaan kotiin. Voi luoja, poissa ollessani oli
Simo ehtinyt tehdä vaikka mitä esillepanoja. Mää olin ihan pyörällä päästäni. Ja
ihan hetken kuluttua pihalla oli kolme naishenkilöä, he lausuivat ja lauloivat
ihanasti. Kohta tuli vielä neljäskin, NoormarkunNaapurustonNaiset, Uskomatonta!
Enhän minä Porista tunne juuri ketään, ja olen vähän purnannutkin, kun
täkäläisiin on niin vaikea tutustua….ja nyt he tulevat kotiovelle asti. Ihan
Mahtavaa! (kyllähän minä kaikki olin aiemmin nähnyt, etteivät he nyt ihan
uppo-outoja kuitenkaan olleet.)
Mukaan
saapui vielä ystävämme Ellu, ihanan pikkuisen pojanpalleronsa kanssa ja Martza.
(eli kyllä mää jotain arvasin oikein.) Siispä korkkarit kattoon ja karaoke
raikasi. Ihania onnittelupuheluita sain myös illan aikana. Sitten kurvattiin
Porin yöelämään, huipputaksinkuljettaja oli kyllä. Monta kertaa matkan aikana
sytytti auton kattovalot ja katsoa mua, että et kyllä näytä yhtään
nelikymppiseltä, että et todellakaan :) Teinibaari Cabaretissa soi BarbieGirl ja Antti Tuisku. Ja hauskaa oli, niin
hauskaa, ettei ääni kulje vieläkään.
Kokopäivä oli vaaleanpunaista juhlahumua, ihanaa, kiitos rakkaat ihmiset!
Aamulla
tai päivä se taisi jo olla heräsin, ja olin saanut puhelimeen viestin, että
ovella on mulle yllätys. Vieläkin?! Sen verran oli kuohujuomaa tullut
nautittua, että ihan vähän pelotti avata ovi, että mikähän yllätys siellä on.
No nämä ihanaiset naapuruston naiset olivat käyneet ostamassa minulle ihanan
vaalenapunaisen huivin, mistä koko illan puhuin ja mitä sovitin, kun Outilla
oli sellainen päällä. Ihan huippua!
Ihanainen Martza oli meillä yökylässä ja kun minua aamulla ja päivällä hieman puhallututti ja nukututti, niin hän siivosi koko kämpän juhlahumut pois, Kiitos Ystäväni!
Illalla
pääsimme vihdoin Simon kanssa sinne paljuunkin, olihan se kyllä kuuma, kun oli
yhden ylimääräisen päivänkin vielä lämmennyt.
Mahtavaa
siis oli, kiitos kaikille!! Niillekin, jotka eivät päässeet paikalle, mutta
olitte hengessä mukana. Kiitos erityisesti Simolle, olet ihan paras ja niiiiiin
rakas. Tästä se uusi vuosikymmen lähtee.
-Päivi
1 kommentti:
Huippua :) ! Mulla oli edellispäivänä viiskymppiset niin hiukka kateellisena luen....siis muutenkin kuin iän puoleen ;) Mutta meillä täräytetään myöhäjunassa....suunnitelmat alkumetreillä! Noooo...paikka varattu mutta eipä juuri muuta :)
Lähetä kommentti