perjantai 15. tammikuuta 2016

Kaiken tämän takana

Päivin esittely:
Olen neljänkymmenen kieppeillä oleva suomalainen nainen. Kauneudenhoitoalan ammattilaiseksi voisin itseäni kutsua, ja kutsunkin. Koulutukseltani olen parturi-kampaaja ja tradenomi. Hiustenpidennykset ovat intohimoni ja erikoisosaamistani. Lisäksi hallitsen rakennekynnet, peruukit, meikit ja monenlaisen myyntityön. Viimeiset kymmenen vuotta olen työskennellyt kauneudenhoitoalalla myyntityössä ja kouluttajana (lähinnä hiustenpidennykset) kahdella suomalaisella hiuspuolen tukkurilla. 
Minulla on teini-ikäinen pojanpallero, joka on kyllä täysipäisempi kuin minä. Eli ainakin yhdessä asiassa olen onnistunut tässä elämässä.
Päätimme yhdessä mieheni kanssa aloittaa kirjoittamaan blogia. Haastavaa asiasta tekee se, että kirjoitettavaa asiaa, ja vähemmän asiaa, meillä kyllä löytyy. Mutta nämä internet-maailma on meille aika vierasta eli nimenomaa tämä tekniikkapuoli ja blogi yleensäkin. Mutta onneksi avuliaita ja osaavia ihmisiä läheltämme löytyy. 
Mieheni kanssa olemme tunteneet toisemme toistakymmentävuotta, joista suurinpiirtein viimeiset viisi vuotta olemme olleet todella hyviä ystäviä. Ja sitten rakastuimme. Parisuhteemme aikaa minun on vaikea määritellä, koska suhteemme ei alkanut ehkä kaikkien virallisten normien ja sääntöjen mukaan. Elämämme ei kyllä muutenkaan ole mitenkään säännönmukaista tai normaalia. Joka tapauksessa viimeiset pari vuotta olemme olleet yhdessä AINA. Mieheni on Simo Silmu, suomen kansan tuntema iskelmämusiikin monitaituri. Jep, juuri SE Simo. SE Yölinnun Simo. SE Simo, sen TV:n kokoisen haitarin takaa. Minullekin hän on kaikkea tuota, mutta sen lisäksi hän on tavallinen perusjunttura, rakas mieheni. Arvostan Simon musiikillista menestystä tietysti (tietäen myös siitä maksetun hinnan) ja aina Simon keikkoja kuunnellessani ja katsoessani hän on minun Idoli, mutta tavallisessa arjessa ja elämässä hän ei ole minulle sen enempää superstara, kuin on kukaan muukaan läheisistäni. Jokainenhan meistä on oman elämänsä SuperStar! Ihan tuiki tavallisena tiistaiaamuna minä olen yhtä SuperKampaaja, kuin hän on SuperLaulaja.
Kädentaitoja meiltä molemmilta löytyy. Ihan ammatimielessä, mutta myös värkkäämme kaikenlaista. Simo tykkää ja osaa tehdä kaikenlaisia puutöitä, ja minä yleensä höystän niitä pöhköillä ja pinkeillä ideoillani. Molemmat olemme leikkimielisiä, ja vähän hullutuksiinkin taipuvaisia. Rakastamme pelata kaikanlaisia korttipelejä ja lautapelejä ja tietopelejä. Meillä on ihan oma pelivihkokin (pinkki!!), jossa on useita kymmeniä erilaisia pelejä, panoksia ja palkintoja. 
Simolla on paljon nippelitietoa ja hän voi kertoa pitkiäkin asiapitoisia juttuja jostakin ruuvinvääntimestä niin, että minäkin lopulta ymmärrän mihin sitä käytetään. Toisaalta Simo voi keksiä tarinan ihan tuosta noin vaan päästään ja kertoa sitä vaikka tunnin. Niihin tarinoihin on mukava joskus nukahtaa. Simo on rauhallinen pohtijaluonne, ja minä taas tempperamenttinen puhelias ihminen. Mielipiteitä meiltä molemmilta löytyy, välillä niin eriäviäkin, että tappelu syntyy. Sitten jompikumpi antaa periksi, ja toteaa toisen olleen oikeassa, tai ainakin enemmän oikeassa. Useimmiten kuitenkin täydennämme toistemme mielipiteitä.
Meillä on koti kahdessa eri kaupungissa, sitä väliä reissaamme sujuvasti ja säännöllisesti. Lisäksi kierrämme yhdessä Simon keikkojen, ja minunkin töiden vuoksi, paljon Suomea ympäriämpäri. Matkoilla tulee nähtyä paljon asioita ja koettua kaikenlaista. Usein ihmiset kyselevät meiltä vinkkejä syömisistä, majoituksista, keleistä, hyvistä huoltoasemista jne. Tämä on yksi syy, miksi ajattelimme blogia alkaa kirjoittamaan. Olen opiskellut vähän netistä bloginkirjoittamista. Yksi tärkeä ohje kuuluu, että mieti minkälaista blogia alat pitämään. Eli mitkä ovat blogin ainesosat. Minun mielestäni meidän blogilla on kyllä monta aihealuetta. Tämä voisi olla parisuhdeblogi tai matkailu-, musiikki-, kauneus-, koira-, niksi-, Simon osalta myös julkkisblogi. Mutta emme me osaa sanoa mikä blogi tämä on. Katsotaan mihin suuntaan tämä lähtee menemään. Voihan tämä olla myös "eiyhtäänlukijaa-blogi". Mielipiteitä otamme vastaan kyllä, että mistä haluaisitte meidän kirjoittavan. (tämä on blogiohjeiden perusteella, kyllä virheellinen kysymys. Mutta otin riskin, ja kysyin) Päätin kuitenkin olla enempää opiskelematta ja perehtymättä blogeihin, tämä saakin olla vähän kotikutoinen, niin me itsekin ollaan.
Elämänkokemusta molemmilta löytyy. Elämissämme on ollut iloja ja suruja, onnistumisia ja epäonnistumisia, on siskoa ja veljeä, ihanat vanhemmat, erilaisia parisuhteita, eroja (sopuisia ja vähemmän sopuisia), kuolemia ja syntymiä, sairauksia ja parantumisia, menestystä ja tiukempiakin aikoja. Elettyä elämää on takana, mutta myös edessäkin. Tältä pohjalta ajattelimme lähteä blogiamme rakentamaan, miltäs kuulostaa?
-Päivi
ps. tästä eteenpäin kaikki ystävät, kaverit, tuttavat, läheiset jne.. tietäkää, että kaikkea sanomaanne voidaan käyttää blogissamme, teidän eduksenne tai teitä vastaan :)


Simon esittely:
"No tossa se laittaa kulumaväriä, kun mä laitan saunaan lisää puita...", mihinköhän kulumaan sitä tulee? Noh, pienestä kielimuuristä taloudessamme on toisinaan haittaa, mutta tarkka-/isokorvainen perusporilainen löytää kyllä sopivan usein jotain erikoista asioista kun niistä puhutaan eri murteilla. Tämmöstä...
Eli kirjoitan tähän lyhykäisen esittelyn itsestäni, pohjautuen paljolti Päivin kirjoitukseen. Syistä että: tää on näin helpompaa. 
Eli, olen suomalainen, noin nelisenkymppinen mies. Atleettinen, urheilullinen, ja muutenkin perus suomalaisen muusikonretkun näköinen. Intohimonani pidän monenmoisia asioita, joista nyt päällimmäisenä tietysti musiikki. Jos jotain muuta, niin tää saattaa ehkä kuulostaa ihmeelliseltä, niin kaikki vanha...? Varmaan ihmettelet, mutta selitän tässä lyhyelti: vanhat elokuvat, musiikki, perinteet, autot, mopot, kaikki semmonen pikkusenkin nostalgiaa sisältävä toimii mulla. Jos ei oo vanhaa, niin tehdään semmonen, ja jos vanha on rikki niin korjataan/entisöidään se. Tässä jokusen vuoden asuntoa peruskorjatessani olen tullut ainakin huomaamaan, että tää ei tunnu loppuvan koskaan. Nyt on viimesen huoneen vuoro, siinäkin jo hyvässä vauhdissa. Sitten taas alusta.
Blogin pitäminen oli oikeestaan käsittääkseni melkolailla yhteinen idea, aluksi vissiinkin vaan omien kotisivujen pitäminen, mutta sitten päädyttiin blogiin. Internet-maailma tosiaan mullekkin aika vierasta, joten tän ylläpito lepää kyllä lähinnä Päivin harteilla. Mä vaan kirjottelen juttuja, ja kattelen vierestä Aiheitakin riittää. Toisaalta olen kyllä melkomoinen some-hai. Tai mitäs tuota nyt kehuskelemaan, tässä koko ajan pyörii facebookki, messengenr, twitteri, hätspäkki#ät.fi ja monta monta muutakin foorumia ympäri maailmaa, tekstiviesteistä, sähköpostista ja commodore 64-kasettiasemaan tulevia ääniviestejä unohtamatta. (hehe, ja pöh!, puhelut riittää... :)
Perhetaustaa ei sinänsä ole, tietty Päivi ja Poika. Koiran joskus vielä haluaisin. Onhan noita tanskandoggeja ollut parikin kappaletta.
Päivin kirjoituksessa oikeestaan loppuosa puhukoon puolestaan, mulla siihen ei oikeen muuttamista. Niin, Päivihän on mulle rakas, semmonen huolehtija(ihan oikeesti!!), semmonen "vara-äiti", pelastaja, enkeli, ymmärtäjä, monen taitaja ja toimeentarttuja. Riittiköhän nää?  NO, mutta ilman en nyt tätäkään tässä kirjottais. Että on se ihan jees.. (ja taas :)...)
Blogista vielä: Omasta puolestani koitan olla tässä mukana mitä suinkin kerkeen, aiheita on paljon. Toivotaan, että ehkä niistä sitte joskus tulevaisuudessa riittänee pohdittavaa ja keskusteltavaa, tms.
-Simo
PS: Tästä eteenpäin, arvoisat vihaajat, keskustelupalstoilla kaikkitietävät, onnettoman seiskapäivä-lehden tilaajat, selkäänpuukottajat ja juoruilijat: Tämän sivuston lukeminen saattaa johtaa siihen, että alatte pitämään meistä. Joten omalla vastuulla!!! 

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa! Upeaa! Kummallekin onnea ja suhteessa suvisäätä. Simo on ainutlaatuinen kyky Suomen iskelmä rintamassa ja hienoa, että tartuntapinta elämään syntyi Päivin kautta. Hyvä Päivi! Respect!

Anonyymi kirjoitti...

Päivi epäilee, josko lukijoita ei oliskaan - mie ainakin innolla tulen lukijaksenne : )
Ulla

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa!
Kyllähän tätä tulee seurattua, uskon niin.
Seuraavaa odotellessa :)

Juha Vanhanen kirjoitti...

Nightmoose ilmoittautuu myös lukijaksi :)

Anssi Saarela kirjoitti...

Onnittelut Simolle ja kiitos Päiville siitä että Simo ja Yölintu ovat jälleen hienosti myötätuulessa. Yölintu on antanut minullekin paljon. Näin Yölinnun ensi kerran Salon torilla -95 ja se oli menoa. Hienoa musiikkia ja hienoja nuoria poikia hyvällä poljennolla. Hienoa että taas kulkee ja saamme siitä nauttia. Onnea myös tulevaan!

Anssi Saarela kirjoitti...

Onnea Simolle ja kiitokset Päiville. Salon torilla olisko ollut iltatori vuonna 95 kun lavalta alkoi kuulua hienoa musiikkia, se oli menoa kertalaakista. Onnea kaikkeen tulevaan!

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa Päivi ja Simo

satu kirjoitti...

Hienoa tekstiä. Kyllä täältä löytyy lukija teidän blogii :) Yölintua kuunnellut sen verran vanhaa tuotantoo, et ei tarvi kun kuulla alkumusiikki niinpä tämä mamma rupee laulaa <3<3