Simon synttäriyllätys

Simo arvostaa ja tykkää ja fanittaa ja ihailee suuresti Edu Kettusta. Muuten meidän kahden musiikkimakumme on hyvinkin erilaista, ja väittelemme siitä usein, mutta Edu kolahtaa meihin molempiin, täysillä. Mutta Simon reaktiota Edu Kettusen kohtaamiseen en osannut silti odottaa ollenkaan.

Eräänä sunnuntaiaamuna heräilimme Rollesta (asuntoautosta) ja Simo luuli, että lähdemme ajamaan kotiinpäin. Mutta minullapa oli ihan muita suunnitelmia. Tiesin, että Tampereella oli koko perheen ulkoilmatapahtuma missä esiintyi Edu Kettunen. Sinne siis suuntasin meidän molemmat. Ihmisiä oli paikalla jonkun verran ja me levitimme leirimme nurmikentälle. Istahdimme katselemaan ympärillä olevaa lapsien leikkimistä. Sitten minä näin Edu Kettusen, hän seisoi muutaman metrin päästä meistä. Kuiskasin Simolle, että Edu on tuossa sinun vieressäsi, että käydäänkö tervehtimässä häntä? Ette usko, kuinka paljon Simoa alkoi jännittää, ja hän oli todellakin sitä mieltä, ettei varmasti kehdata mennä HÄNELLE mitään sanomaan. No Edu lähti paikalta takahuoneen (liikuntahallin pukuhuone) puolelle ja ensimmäinen esiintyjä aloitti.

Minä siinä esiintyjän aikana päätin, että kyllähän Simosta ja Edusta pitää yhteiskuva saada….

Näimme, kun Edu tuli pukuhuoneesta ulos ja jäi yksin seisoskelemaan talon nurkalle hieman piiloon. Silloin sanoin Simolle, että nyt ylös ja lähdemme kysymään saadaanko ottaa yhteiskuva. Simo hetken vastusteli, mutta päättäväisesti kävelin Edua kohti, kyllä Simo tuli sitten jännityksestä lähes täristen perässäni. Menimme tervehtimään Edua ja kerroin hänelle, että olin tuonut Simon tänään paikalle yllätyksenä. Että Simo ei todellakaan tiennyt kenet kohtaa tänäpäivänä. Simo ei saanut siinä vaiheessa juurikaan sanaa suustaan, minä ja Edu siinä lähinnä jutustelimme. Sitten kysyin, että saanko ottaa valokuvan hänestä ja Simosta? Edu siihen vastasi, että totta kai, jos se vaan Simolle sopii. Ja sopihan se!

Sitten Edu kertoi olevansa asuntoautolla liikenteessä ja johan sai Simokin sanaisen arkkunsa auki. Pitkät pätkät he höpöttelivät asuntoautolla matkailusta, hyvistä leirintäalueista, p-paikoista, huoltoasemista…ja siitä, että asuntoauto on myös hyvä ”takahuone”, sellaisen monestakin keikkapaikasta puuttuvan tilalle. Puhuivat he myös hieman työasioistakin.

Sen jälkeen pääsimme nauttimaan itse keikasta, se oli loistava!! Istuimme nurmikentällä, lavalla oli Mies ja Kitara, minun näkökulmastani ei mitään muuta. (vaikka varmasti siellä joku äänentoistotsydeemi oli myös) Se ääni, ne sanoitukset, tyyni, nöyrä ja ihana mies laulaa vain meille….tai no siltä minusta tuntui, vaikka olihan siellä paikalla muitakin. Ennen Elmon tuli-biisiä Edu sanoi kääntyen katsomaan meitä, että tämän laulun tarinasta Simokin on varmasti samaa mieltä. Siihen kunnon taputukset ja herrojen molemminpuoliset peukutukset, ja biisi käyntiin. Osui ja upposi.

Asuntoautolle kuljettaessa Edu oli omansa vieressä, kävimme vielä kiittämässä loistavasta keikasta. Niissä tunnelmissa lähdimme sitten kotia kohti, peräkkäin Edun kanssa paskahuusseilla ajellen. Simo sanoi, ja taidan myös uskoa häntä, että oli yksi elämänsä kohokohdista tuo kohtaaminen. Eiväthän ne yllätykset siihen loppuneet. Olin tilannut Edun julkaiseman levyn Simolle nimikirjoituksella varustettuna, ja levy odotti häntä postilaatikossa. Sainpahan yllätettyä Simon!

Minusta tässä jutussa jotenkin ihaninta ja hauskinta on se, että Simo kohtaa usein omassa elämässään ihmisiä, jotka haluavat hänen kanssaan valokuvaan ja nimikirjoituksen. Ja usein ihmiset ”jäätyvät” tällaisissa tilanteissa. Mikä on ihan ymmärrettävää. Kohtaavat fanittamansa ihmisen, ja sitten ei tiedä mitä sanoisi tai mitenpäin olisi. Simo joskus ihmettelee näitä tilanteita, että mikä hänessä on sellaista, että ihmiset hullaantuvat eivätkä saa sanaa suustaan. No ihan sama tilanne hänellä itsellään oli Edun kohdatessaan. Jännitti, ei tiennyt mitä sanoisi, mitenpäin olisi. Ja jälkeenpäin oli ihana tunne, kun uskalsi kohdata HÄNET. Ja vielä kertoi minulle jälkeenpäin, että Eduhan oli ihan tavallinen ihminen, Niinpä!!

Jouluna jatkoin vielä tätä Edu Kettusen teemaa ja annoin Simolle joululahjaksi kehyksissä sen Simon ja Edun kuvan. Se kuva löytyy nyt kunniapaikalta Simon työhuoneesta.

-Päivi

”Kommentoin tähän muutamalla sanalla edellistä: Niin yllättäjä ja yllätyshän oli aivan mahtavia, kuten keikka ja itse Edu. Mahtavat biisit mahtavasti tulkittuna, eipä mitään muuta juuri jäänyt kaipaamaan. Sen verran jäin ihmettelemään, että miten mies soittaa yksin niin, että kuulostaa bändiltä? Mies ja kitara…Mistään playbackistähän ei ole kyse, vaan siitä että, että osaa. Tämä on tosi!” –Simo :) ps: Päivin harmiksi iltapäivä Tampereella oli niin leppoisa ja rauhallinen, että edes Ollia Joensuun poliisista ei tarvinnyt hälyttää hätiin..

pps. löydät meidät myös facebookista https://www.facebook.com/P%C3%A4ivin-Silmukoita-blogi-848402668605527/